Kirjoitukset

Viime aikoina lehtien eri palstoilla, ihmisten kahvipöytäkeskusteluissa ja sosiaalisen median kanavissa ovat olleet puheenaiheena sudet, syystäkin. Myös eduskunnassa käsiteltiin viime viikolla kansalaisaloitetta suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamisesta.

Eduskunnan tahtotila on selvä. Suurin osa käytetyistä puheenvuoroista kiitteli kansalaisaloitetta ja kansanedustajat halusivat kannanhoidollisen metsästämisen, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Aihe on tunteita herättävä ja se kuului myös eduskunnan salikeskustelussa. Asiaan on kuitenkin suhtauduttava kiihkottomasti, mutta samalla ottaa huomioon ihmisten aito huoli ja pelko susien aiheuttamista vahingoista. Susikeskustelu on lähtenyt kuitenkin osittain väärille raiteille. Kannanhoidollista metsästystä vaativia pidetään luonnonvihaajina ja tappajina. Vastustajat taas leimataan normaalista elämästä vieraantuneiksi sudenhalaajiksi ja maaseudun asukkaiden vihollisiksi.

Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden uhkailu on väärin eikä se edistä susitilanteen ratkaisemista. On kaikkien edun mukaista, että tutkijat saavat rauhassa tehdä työnsä ja saamme tutkittua tietoa susista ja niiden määrästä. On myös tärkeää, että metsästäjät ja LUKE:n toimijat tekevät yhteistyötä susien määrän kartoittamisessa. Kritiikkiä saa esittää, se on meidän kaikkien oikeus.

Olen puhunut julkisuudessa, että Kuhmossa on todennäköisesti noin 60 sutta. Tämä arvio perustuu pitkälti metsästäjiltä saamiini näkö- ja jälkihavaintoihin ja luotan niihin. Täytyy myös ymmärtää, että Venäjän rajan yli tulee yksittäisiä susia ja susilaumoja aivan vapaasti. Ei niiltä kysytä passia tai viisumia, ne tulevat halutessaan. Susi on myös erittäin älykäs eläin. Susi on ”opetettu” Venäjällä siihen, että sitä metsästetään ja uhataan. Suden oman turvallisuuden takia sen kannattaa jäädä Suomen puolelle. Kyse on puhtaasta ehdollistamisesta.

Näen ongelmallisena eläinten ruokintahaaskat. Kuten toimittaja Antero Komulainen kirjoitti Kainuun Sanomien kolumnissa 23.11. on Kainuussa 116 rekisteröityä ruokintahaaskaa ja lisäksi monia rekisteröimättömiä. Haaskat houkuttelet suurpetoja helpon ruuan perään ja haaskojen määrät ovat Kainuussa korkeita. Onko tällä vaikutusta Kainuun suuriin susimääriin? Tätä olisi syytä tutkia.

Suomessa on alueita missä susien määrä on jo kestämättömällä tasolla. Kannanhoidolliselle metsästykselle on suuri yhteiskunnallinen tarve. Tavoitteeksi täytyy ottaa, että sudet saadaan takaisin metsiin, joissa niillä olisi elintilaa. Tärkeintä on palauttaa niiden luontainen arkuus ihmisiä kohtaan.

Olen vahvasti kannanhoidollisen metsästyksen takana. Kuten maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä on kertonut, kannanhoidollinen metsästys alkanee talvella 2021-2022.

Kenellekään ei pitäisi olla epäselvyyttä suden asemasta. Susi kuuluu Suomen luontoon, mutta ei kotien pihoihin, eikä tuotantoeläinten keskelle.

Tuomas Kettunen
kansanedustaja (kesk.)

Kolumni on julkaistu Kainuun Sanomissa 27.11.2020

Eduskunnassa päätetään koulutuksen historiallisesta uudistuksesta. Oppivelvollisuuden laajentaminen, joka takaa samalla aidon, maksuttoman toisen asteen koulutuksen on nyt eduskunnan käsiteltävänä.

Tämä on hieno lenkki vuoden 1921 oppivelvollisuuslain ja 1960-luvun peruskoulun uudistuksen jatkoksi. Maailma on muuttunut kovasti viime vuosikymmeninä. Työelämän vaatimusten kasvu edellyttää koulutus- ja osaamistason nostamista. Tällä hetkellä peruskoulupohjalta olevien työllisyysaste on noin 43 prosenttia. Eli uudistuksella on todellinen tarve.

Tällä hetkellä lukio-opinnot voivat maksaa jopa 3 000 euroa kurssivalinnoista riippuen. Puhumattakaan paljonko hintalapuksi tulee tietyillä ammatillisen koulutuksen aloilla. Se voi olla liikaa erityisesti pienituloisille tai monilapsisen perheen vanhempien tai vanhemman kukkarolle.

Nyt tämä asia korjataan ja tämän jälkeen ei enää tarvitse katsoa lompakon paksuutta jatko-opintojen suhteen vaan nuori voi vapaasti jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen.

Oppivelvollisuuden laajentaminen ei korjaa kaikkia ongelmia, joita koulumaailmasta löytyy. Peruskoulun puolella oppimistulokset ovat olleet jo pidemmällä aikavälillä laskussa.

Varsinkin poikien lukemisen taso on keskimääräisesti tippunut ja entistä useammalla oppilaalla on erilaisia ongelmia koulussa pärjäämisen kanssa. Täytyykin puuttua niihin juurisyihin, jotka ovat pahoinvoinnin taustalla.

Peruskoulujen puolelle tarvitaan yksinkertaisesti lisää resursseja. Erityisesti erityisopetukseen, koulunkäyntiavustajiin ja opinto-ohjaukseen. Opettajien suunnalta on tullut myös vahvaa viestiä, ettei nykyinen kolmiportainen tuen malli toimi parhaalla mahdollisella tavalla ja tulevaisuudessa sitä tulee tarkastella.

Olisin myös valmis pohtimaan lakia, jolla määritettäisiin yläraja montako oppilas voi olla yhdessä ryhmässä ja yhdellä opettajalla kerrallaan. Tällä hetkellä lainsäädäntömme ei tunne ylärajaa ja luokkakoot ovat olleet nousussa viime vuosina. Kaikki ongelmat aiheuttavat myös järkyttäviä lieveilmiöitä.

Kouluväkivalta on näkynyt lehtien otsikoissa viime aikoina. Alaikäiset oppilaat ovat pahoinpidelleet toisia kouluissa ja nyt viimeisimpänä Helsingin Vallilassa tehtiin puukotus, jossa uhri kuoli. Yksi epäillyistä tekijöistä on 14-vuotias peruskouluikäinen poika. Tuntuu absurdilta, että Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa tällaista edes tapahtuu.

Olen myös huolissani opettajien jaksamisesta kaiken tämän keskellä. Ennen opettajia kunnioitettiin ja opettajilla oli enemmän keinoja opiskelurauhan turvaamiseen sekä häiriökäyttäytymisen ehkäisemiseen.

Kolumni on julkaistu Kalevassa 10.11.2020

Sähkönsiirron hintoja koskeva hallituksen esitys tulee loppuvuodesta eduskuntaan. Aihe nostattaa keskustelua ja ärtymystä.  Siitä on vireillä myös kansalaisaloite. Varsinkin meillä Kainuussa suuret siirtohinnat aiheuttavat vilkasta sananvaihtoa – ennen kaikkea maan korkeimpien perusmaksujen vuoksi 

Sähkömarkkinat ovat riskitöntä bisnestä, koska kaikki tarvitsevat sähköä. On kohtuutonta, että monikansalliset suuryhtiöt keräävät vuosittain yhteensä noin 850 miljoonaa euroa puhdasta voittoa ihmisten pakollisilla perustarpeilla. Näistäkin voitoista on jo otettu investoinnit pois. Osa voitoista jää toki kunnille ja kaupungeille, mutta se on kuluttajalle laiha lohtu.  Sähkönsiirtohinnoista maksettavat laskut voidaan rinnastaa veroluontoisiksi, koska niiltä ei voi välttyä. 

Sähköverkkoja on paranneltu: niistä on tehty turvallisempia ja luotettavampia. Se on kuitenkin näkynyt kuluttajan kukkarossa kohtuuttomasti. Sähköyhtiöt ovat selittäneet ylisuuria siirtohintojen korotuksia muun muassa myrskytuhoilla. Myrskytuhojen korjaukseen on tarvittu kuitenkin vain murto-osa hinnankorotuksilla saaduista tuloista. 

En tarkoita, etteikö voittoa saisi tehdä, mutta tällaisen luonnollisen monopolin tilanteessa tämä on jo hävytöntä. Luonnollisia monopoleja ei saa syntyä tämäntyyppisten perushyödykkeiden ympärille, ilman että kuluttajansuoja turvataan. Minulle tässä on kyse oikeudenmukaisuudesta, eikä se toteudu tällä mallilla. Nykyinen laki mahdollistaa hintojen nostamisen joka vuosi ja vuotuinen hinnankorotuskatto on tällä hetkellä peräti 15%.  

Maan poliittisen johdon tulee huolehtia kansalaisten elämisen perustarpeiden riittävästä tasosta kohtuullisin kustannuksin. Perustarpeita ovat ravinto, asuminen, koulutus sekä terveyden- ja sairaanhoidon lähipalvelut. Myös sähkö kuuluu tähän listaan. 

Sähkön voisi rinnastaa veden kanssa. Molempia tarvitaan, ja nykyään ilman sähköä ei kylmässä Pohjolassa pitkään pärjää. Vesivaroja ei ole lähdetty yksityistämään, eikä lähdetä. Veden kanssa ei tehdä samoja virheitä. 

Virheistä pitää oppia, ja niitä pitää korjata. Olisiko aika hankkia sähköverkot takaisin kansalliseen omistukseen ja valtiolle. Sähköverkot voitaisiin lunastaa takaisin ja perustaa tätä tehtävää varten valtion omistama yhtiö. 850 miljoonaa euroa vuodessa on paljon rahaa ja jokainen voi pohtia mitä se tarkoittaisi, jos nämä rahat olisivat virranneet vuosien aikana Suomen valtion kassaan.

Tuomas Kettunen

kansanedustaja (Kesk.) 

Kolumni on julkaistu Kainuun Sanomissa 23.10.2020

Viikonloppuna saimme lukea useampia murheellisia uutisia Pohjois-Suomesta. Muun muassa lauantaina 10.10. Kuhmossa ja sunnuntaina 11.10. Haapavedellä sudet tappoivat metsästyskoiran.

Kuhmon tapauksessa koiran omistaja oli saapunut paikalle ja nähnyt 6-8 sutta raatelemassa koiraansa. Metsästäjä oli ampunut varoituslaukauksen ilmaan, johon sudet eivät reagoineet. Toisen laukauksen hän kohdisti susiin, surmaten yhden.

Metsästäjällä oli tähän täysi oikeus, eikä metsästäjää tulee syyttää rikoksesta. Hän toimi kuten kuka tahansa vastuullinen koiranomistaja, suojellen omaa rakasta metsästyskumppaniansa ja perheenjäsentään. Lopputulos oli valitettavasti surullinen koiran menettäessä henkensä armottomille susille.

Kannanhoidollinen metsästys on saatava mahdollisimman pian käyntiin. Tappoluvat susille, jotka aiheuttavat vahinkoja tuotantoeläimille tai tappavat röyhkeästi koiria. Vaadin maa- ja metsätalousministeri Lepältä mahdollisimman nopeita toimia. Tilanne on kestämätön, susia on liikaa!

Tuomas Kettunen
Kansanedustaja (Kesk.)

Kirjoitus on julkaistu Kuhmolaisessa 16.10.2020