Kirjoitukset

Olen seurannut viimeaikaista keskustelua metsien käytöstä ja hiilinielusta, jossa on ollut runsaasti asiavirheitä ja väärinymmärrystä. Metsien merkitys on suuri Kainuulle ja koko Suomelle niin talouden kuin ilmastonmuutoksenkin kannalta.
Metsänhakkuissa tehdään päätehakkuita(avohakkuut) ja harvennushakkuita. Avohakkuiden puutavarasta suurin osa on tukkia mm. puurakentamisen tarpeisiin. Tässä kohtaa tulee keskusteluissa selkeä ristiriita, kun ollaan vaatimassa puurakentamisen lisäämistä, mutta raaka-aineen saatavuutta halutaan merkittävästi vähentää avohakkuukielloilla.
Metsähakkuissa sahoille menee järeä puutavara(tukit) ja sellutehtaille ainespuu(kuitupuu). Toisin sanoen, leimikosta sahat ottavat riittävän järeän puutavaran ja loppu puutavara, mikä ei sahoille kelpaa, menee sellutehtaille.
Sellutehtaiden raaka-aine tulee pääosin harvennushakkuista ja lisäksi tukkipuiden latvaosista sekä huonolaatuisista tyviosista. Lisäksi sahoilta tulee raaka-ainetta sellutehtaille, koska noin 20 % tukkipuusta on pintapuuta, joka haketetaan sellutehtaiden raaka-aineeksi.
Harvennusrästien määrä on suuri ja se aiheuttaa tulevaisuudessa hiilinielun pienenemistä. Mikäli metsien harvennuksia ei tehdä ajallaan, se aiheuttaa kasvun pienenemistä puiden elävän latvuston pienenemisen myötä. Tämän vuoksi puut eivät pysty sitomaan riittävästi hiiltä, koska hiilen sidonta tapahtuu elävän latvuston lehtivihreän yhteyttämisen kautta. Harvennusmetsien puiden kasvulla on merkittävä vaikutus hiilen sitomisessa, koska yhdessä kuutiometrissä puuta on noin 200 kg hiiltä.
Puuta riittää kyllä kaikille käyttäjille. Pelkästään Kainuun alueelta voidaan kestävästi hakata kuitupuuta n. 3,5 milj.m3 ja tukkipuuta n. 2 milj.m3 vuodessa. Tulevaisuudessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, että metsähakkuissa mekaanisen metsäteollisuuden tarpeisiin menee sen laatukriteerit täyttävä puutavara ja sen jälkeen jäljelle jäävä puutavara menee kemiallisen metsäteollisuuden tarpeisiin.
Tulevaisuudessa on varmistettava, että tukkipuun laatukriteerit täyttävä puutavara menee sahoille. Tämä on turvattava tarvittaessa lakimuutoksilla. Koska on vaara, että sellujalosteiden hintojen noustessa ja maksukyvyn parantuessa, sellutehtaiden kattilaan sotkeutuu myös järeä puutavara, mikä ei sinne kuulu.
Valtiolla on Kainuussa ja Lapissa runsaasti harvennusikäistä talousmetsää, joiden harvennuspuu olisi kansantalouden kannalta järkevää kuljettaa lähelle, tulevaisuudessa uusille tehdaspaikkakunnille Paltamoon ja Kemijärvelle. Metsähallitus myy puutavaransa tehtaalle kuljetettuna, jolloin kuljetusmatkat vaikuttavat merkittävästi hintaan ja kannattavuuteen.
Olen viimeiset neljä vuotta ollut aktiivinen keskusteluissa ja kirjoituksissa metsätalouden asioista. Erityisesti olen ollut aktiivinen biotuotetehtaan rakentamiseksi Kainuuseen. Viime eduskuntavaalien vaalikeskusteluissa esitykseni tyrmättiin useassa vaalipaneelissa. Esimerkiksi Kainuun Sanomat uutisoi 12.3.2015 seuraavasti: ”Kyytiä Tuomas Kettunen sai puheistaan ja kirjoituksistaan, joissa hän on puuhannut sellutehdasta Kainuuseen. -Täyttä puppua, jos joku sellaista Kainuuseen lupaa.” Myös kainuulainen puun riittävyys sellutehtaan tarpeisiin kyseenalaistettiin.
Nyt on kysyttävä, onko kainuulainen edunvalvonta tehnyt tarpeeksi vaalikauden aikana. Neljä vuotta sitten Paltamon tehdashanke oli Kemijärven hanketta edellä. Näyttää siltä, että Paltamon tehdashanke on jäänyt muiden hankkeiden jalkoihin.

Uusi Suomi -verkkolehdessä oli 1.11.2017 kansanedustaja Eero Suutarin haastattelu. Toimittajan kysymykseen, ”millaista Kainuussa oikein on yrittää?”, Suutari vastasi mm. seuraavaa:
”–Kainuussa Kajaani-Sotkamo-Ristijärvi, se alue voi luottavasti katsoa tulevaisuuteen. Mutta kehys-Kainuu on kyllä vaikeuksissa. Keskeisintä on, että osaamista. – Kainuuseen ei tulevaisuudessa välttämättä uskalla perustaa isoja yrityksiä tai investoida lisää, kun ei tiedetä, onko osaavaa työvoimaa enää 20 vuoden päästä tulossa. Eroosiopaikkakunnilla on tämä peikko.”
Tarkoittaako Suutari eroosiopaikkakunnilla myös Paltamoa ja Kuhmoa? Näiden kuntien tulevaisuus on mm. metsäteollisuuden luomissa mahdollisuuksissa kiinni. Investoinnit perustuvat omiin kasvaviin puuraaka-ainevarantoihin ja ovat siten realistisen varmalla pohjalla.
Suutarin Uuden Suomen haastattelussa esittämät näkemykset Kainuun tulevaisuudesta ovat muutenkin hyvin negatiivisia. Voidaan kysyä, onko Suutarin viestintä suunniteltua ja antaako se Kainuusta houkuttelevan kuvan investointiympäristönä?
Edustaja Suutari puhui tiedottomuudesta onko osaavaa työvoimaa tulevaisuudessa. Mielestäni nyt pitäisi keskittyä koulutusmahdollisuuksien etsimiseen Kainuun maakuntaan lain tuomien mahdollisuuksien mukaisesti, kuin luoda synkkää visiota Kainuusta 20 vuoden päähän.
Suutari on KaiCell Fibersin hallituksen puheenjohtaja, mutta ei vieläkään minkäänlaista mainintaa, valtakunnan mediassa miljardiluokan investoinnista Paltamoon ja tuhansista työpaikoista Kainuuseen.
Kainuulaisten metsänomistajien, metsäalan yritysten ja päättäjien on määriteltävä reunaehdot Paltamon tehtaan tuotannolle, joka on kestävällä pohjalla pitkälle tulevaisuuteen. Tehdasta suunniteltaessa on ymmärrettävä, että sen elinkaari on niin pitkä kuin raaka-ainetta riittää. Tämän vuoksi tehtaan suunnittelun lähtökohtana on oltava koko raaka-ainevarannon hyödyntäminen Kainuussa. Tämä tarkoittaa, että kaikki kuitupuut (havu- ja koivukuitupuut) ja energiapuut jalostetaan Paltamon tehtaassa ja tukit paikallisilla sahoilla.
Paltamon biotuotetehtaan tärkein perusvalinta on sellutehtaan keittoprosessin valinta vuokeittotekniikan ja eräkeittotekniikan välillä. Keittoprosessivalinnan kriteereitä ovat sellujalosteen laatu ja laadun tasaisuus. Tämä mahdollistaa pitkälle jalostettujen lopputuotteiden valmistuksen esim. nanosellun. Tehtaan suunnittelussa on valittava sellainen keittoprosessitekniikka, jolla varmistetaan tuotannon joustavuus ja räätälöitävyys markkinoiden kysynnän mukaan. Valinta on perustellusti eräkeittotekniikka kuten EnoCellin tehtaalla Uimaharjussa.
Äänekosken biotuotetehdasta on syystäkin hehkuttaneet Keski-Suomen kansanedustajat ja muut edunvalvojat. Pohjoisen uusilla tehtailla on kansan- ja aluetalouteen huomattavasti suurempi vaikutus, koska valtio omistaa noin puolet Kainuun ja Lapin talousmetsistä. Toivon Lapin ja Kainuun kansanedustajille voimia viedä merkittäviä tehdashankkeita maaliin.
Nyt on saatava parhaat kainuulaiset tai Kainuusta maailmalle lähteneet osaajat kehiin tehdashankkeen vauhdittamiseksi. Heillä on oikea tahtotila ja asenne kohdillaan Kainuun ja kansantalouden kannalta. Kiantoa lainaten: ”Meidän on kaikki, jos meidän on työ, Nälkälän rahvas, äl` aarteistas myö!”

Tuomas Kettunen
puoluevaltuuston jäsen
(kesk)

Nyt on varmistettava viljelijöiden toimeentulo. Kaksi vaikeaa vuotta yhdistettynä kaupan ankaraan hintakilpailuun on saattanut monet tilat kriisin partaalle. Vaarana on, että yhä useampi viljelijäperhe laittaa ”pillit pussiin” tulevaisuuden alkaessa näyttää liian synkältä. Riskit ovat suuret niin henkilötasolla kuin kansallisestikin.

On surullista lukea, miten esimerkiksi kokoomuksen vaikutusvaltainen Juhana Vartiainen moittii ruoan tukemista, tai vihreät vaativat työkoneiden polttoaineen sekä dieselin verotuksen kiristämistä. Mahtavatkohan hyväkkäät syödä samalla suulla millä uhkauksiaan latelevat?

Demareiden Timo Harakan mukaan maatilojen uudistamisen entistä voimakkaampi tukeminen Maatilatalouden Kehittämisrahaston (MAKERA) kautta on ”navettanäpertelyä”. Ei ole. Monen viljelijän edessä on vain kaksi vaihtoehtoa: Investoi tai lopeta tila. Investointien tukeminen tarkoittaa tuottavampaa, ympäristöystävällisempää ja eläinten hyvinvoinnille parempaa ruoan tuotantoa. Tähän on valtiovallan satsattava myös tulevaisuudessa.

Olisi hulluutta ajaa oma ruoantuotanto alas. Emme voi laskea sen varaan, että muut maat pitävät kaikissa tilanteissa ruokaturvastamme huolta. Kun ruoantuotanto on kerran ajettu alas, on sen palauttaminen uskomattoman hankalaa.

Suomalainen ruoka on laadukasta, turvallista ja vastuullista, siitä ei pidä tehdä vain harvojen herkkua. Köyhinkin suomalainen ansaitsee lämpimän kodin ja laadukasta lähiruokaa vatsan täydeltä. Viljelijöiden tulevaisuuden uskoa pitää vahvistaa teoin ja sanoin. Kaupassa on syytä valita kotimainen vaihtoehto. Ravintoloiden ja esimerkiksi koulujen keittiöiden pitää suosia kotimaista. Keinot kyllä löytyvät, kun tahtoa on.

Päättäjien on purettava viljelijöiden byrokratiaa, hillittävä viljelijöiden veroja ja kustannuksia, puolustettava viljelijöiden tukia ja edistettävä suomalaisen ruoan kysyntää meillä ja maailmalla. Kaupan on vihdoin ymmärrettävä vastuunsa, jatkuva halpuuttaminen ei saa olla ainoa arvo.

Päättäjien on korkea aika puuttua peliin, jossa kauppa kilpailuttaa viljelijät näännyksiin. Kun kauppa ei suostu maksamaan ruoasta kunnon hintaa, eivät lehtimainosten kauniit sanat mieltä lämmitä. Myydystä leivästä pitää jäädä viljelijän käteen muutakin kuin reikä.

Poliisia, pappia ja lääkäriä tarvitsee jokainen silloin tällöin. Viljelijää jokainen tarvitsee kolme kertaa päivässä. Pidetään suomalaisen viljelijän puolta.

Tuomas Kettunen
kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (Kuhmo)
puoluevaltuuston jäsen (Kesk.)

Pre­si­den­tin­vaa­lit on nyt käy­ty ja tu­los oli mitä suu­rem­mis­sa mää­rin mei­dän kan­nal­tam­me pet­ty­mys.

PUO­LU­EEN on hyvä myön­tää, et­tä em­me saa­neet omi­am­me oman, lois­ta­van, eh­dok­kaan Mat­ti Van­ha­sen taak­se vaan omat ää­nes­tä­jäm­me­kin ää­nes­ti­vät en­nem­min Sau­li Nii­nis­töä. Puo­lu­e­joh­to on kui­ten­kin vaa­li-il­las­ta läh­tien ho­ke­nut mant­raa et­tei mis­sään ole mi­tään vi­kaa vaan näin nyt vain kävi, kos­ka Nii­nis­tö on yli­voi­mai­nen eh­do­kas.

Tot­ta toki tä­mä­kin, mut­ta mie­les­tä­ni on otet­ta­va va­ka­vas­ti ää­nes­tys­tu­los ja teh­tä­vä erit­täin tar­kat mie­tin­nät sii­tä mik­sem­me saa­neet ää­nes­tä­ji­äm­me Ma­tin taak­se, vaan he ää­nes­ti­vät mie­luum­min Nii­nis­töä.

Puo­lue- ja pii­ri­joh­ta­jien (Suo­men­maa 29.1.) kom­ment­tien pe­rus­teel­la mi­tään ei tar­vit­se teh­dä vaan jat­ke­taan eteen­päin kul­ke­mis­ta. En­nen eteen­päin me­ne­mis­tä mei­dän on kyl­lä laa­dit­ta­va ana­lyy­si ja mie­tit­tä­vä puo­lu­een toi­min­taa ko­ko­nai­suu­te­na. Puo­lue ja sen toi­min­not tar­vit­se­vat uu­sia ide­oi­ta sekä aja­tuk­sia.

KOH­TISot­ka­moa käy­tä­es­sä toi­von, et­tä saam­me ke­vään ra­tok­si käy­dä myös rap­sa­kan puo­lu­e­sih­tee­ri­ki­san ja ki­san myö­tä käy­dään sa­mal­la kes­kus­te­lua kent­tä­vä­en kans­sa sii­tä mi­ten vaa­leis­sa me­nes­ty­tään.

Mik­ko Kär­näl­le jää nyt so­pi­vas­ti ai­kaa va­paak­si, kun Paa­vo Väy­ry­nen pa­laa edus­kun­taan ja ha­lu­ai­sin­kin mie­lel­lä­ni näh­dä Mik­ko Kär­nän mu­ka­na puo­lu­e­sih­tee­ri­vaa­lis­sa Sot­ka­mos­sa.

Tuo­mas Ket­tu­nen
Puo­lu­e­val­tuus­ton jä­sen
Kuh­mo