Kirjoitukset

Eduskunta päätti historiallisen yksimielisesti Natoon liittymisen puolesta äänin 188–8. Käytin aikaa harkintaan ja punnitsin perusteellisesti oman Nato-kantani. Kaiken saadun tiedon pohjalta päädyin kannattamaan jäsenyyttä.

On syytä tehdä laaja katsaus Suomen turvallisuuspoliittiseen historiaan ymmärtääksemme turvallisuuspolitiikkamme taustoja. Suomi on aina hakenut tukea ja ystäviä lännestä. Itsenäisen Suomen alkuaikoina Suomi hapuili vahvasti Saksan suuntaan, mutta ensimmäisen maailmansodan tapahtumat päättivät asian toisin. Suomi jäi yksin.

1920-luvun alussa nousi hetkelliseksi suunnaksi niin sanottu reunavaltiopolitiikka. Suomessa koetettiin samankaltaisuutta Venäjästä irrottautuneiden valtioiden kanssa. Ulkoministeri Rudolf Holsti hakikin vahvaa nojaa Suomen yhteistyökumppaneiksi Puolasta, Virosta ja Latviasta.

Solmittiin jopa Varsovan sopimus Holstin toimesta maaliskuussa 1922, joka kaatui Suomen eduskunnassa ja vaati koko Suomen hallituksen eron. Suomi jäi jälleen yksin.

Reunavaltiopolitiikasta luovuttiin 1935 ja suunnattiin Pohjoismaiseen yhteistyöhön. Erityisesti Ruotsin kanssa yhteistyö tuntui luontevalta.

Tätä turvallisuuspolitiikan perintöä on tänäkin päivänä pidetty yllä. Pohjoismaat ovat olleet Suomelle sopiva viitekehys turvallisuuden ja yhteistyön saralla. Jaamme Pohjoismaiden kesken saman turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön.

Talvi- ja jatkosota muuttivat taas suuntaa. Olimme jälleen kerran jäämässä yksin.

Sotien jälkeen Suomi pyrki puolueettomuuteen, Neuvostoliiton pakottamana, sodan hävinneenä osapuolena. Mutta itsenäisyys säilytettiin taitavalla politiikalla. Kylmän sodan ja Kekkosen valtakauden aikana jouduimmekin tasapainottelemaan idän ja lännen välillä.

Paasikivi aloitti linjan, joka on näihin päiviin saakka tähdännyt Suomen länsiyhteistyön syventämiseen. Kekkosen aikana saatoimme pienin, mutta vakain askelin suunnata vielä vahvemmin länteen.

Finefta- ja EEC-sopimukset sitoivat Suomen ensi kertaa taloudellisesti ja poliittisesti länsimaiden kanssa yhteen. Euroopan neuvostoon liityimme Koiviston aikakaudella vuonna 1989. EU:n jäseneksi menimme vuonna 1994 kansanäänestyksen pohjalta.

Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana sotilaallinen liittoutumattomuus korvattiin Nato-optiolla. Alkoi näyttää, ettei Suomi ole enää yksin.

Nyt olemme tilanteessa, jossa Venäjään ei voi luottaa ja kumppaneita tarvitsemme välttämättä myös sotilaalliseen puolustukseen lännestä. Ratkaisujen pitää palvella kansan etua ja turvaa.

Suomen itsenäisyyden, itsemääräämisoikeuden ja vapauden kannalta oli oikea ratkaisu tässä tilanteessa hakea Nato-jäsenyyttä.

Suomi ei jää enää yksin.

Tuomas Kettunen

kansanedustaja (kesk.)

Kolumnikirjoitus on julkaistu Kainuun Sanomissa 20.5.2022

Kainuun Keskustan jäsenäänestyksessä ääni annettiin yhteensä 720 ääntä, josta Tuomas Kettusen osuus oli 323, Milla Veteläisen 163 ja Teuvo Hatvan 115 ääntä.
Tuomas Kettusen osuus äänistä on 44,8 prosenttia.

– Jäsenvaalit on nyt käyty ja ehdokkuus vahvistettu virallisesti seuraaviin eduskuntavaaleihin. Kiitokset kaikille äänestäjille valtaisasta luottamuksesta ja
tästä lähdetään valmistautumaan kohti eduskuntavaaleja, istuva kansanedustaja Tuomas Kettunen toteaa.

Venäjän raaka hyökkäys Ukrainaan muutti turvallispolitiikan järjestystä perustavanlaatuisesti. Turvallisuuspoliittiset linjat ovat rajussa liikkeessä koko maailmassa, Euroopassa ja erityisesti meillä Suomessa. Käymme perusteellista keskustelua Suomen turvallisuuspolitiikan suunnasta. Tällä viikolla julkaistiin päivitetty ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko, jota eduskunta tulee ensi viikolla käsittelemään.

Suomelle on parasta muuttuvassa maailmantilanteessa lähteä hakemaan Naton jäsenyyttä. Se luo mahdollisuuksia, mutta myös haasteita, joita meidän ei tule väheksyä. Naton historia ei ole veretön. Jugoslavian, Afganistanin ja Irakin sotilasoperaatiot Yhdysvaltojen johdolla eivät ole olleet varsinaisia menestystarinoita. Niistä on aiheutunut paljon inhimillistä kärsimystä ja siviilejä on kuollut.

Näin ollen on selvää, että puolustusliitossa ollessamme tämän tyyppiset operaatiot ovat hyvin arveluttavia, enkä toivoisi Suomen osallistuvan tällaisiin toimiin. On hyvä, että nämäkin asiat keskustellaan läpi Nato-prosessin aikana. Se luo avoimuutta ja antaa rehelliset lähtökohdat Nato-jäsenyydellemme.

Hakiessamme jäsenyyttä pidän tärkeänä sitä, että sille on laaja puolueiden yksituumaisuus, yli hallitus-oppositiorajojen sekä kansan tuki. Suurin osa puolueista onkin kääntynyt Naton suuntaan ja historiallisesti enemmistö kansastakin on Nato-jäsenyyden kannalla.

Jos Suomen pitkä linja on jotain ollut, se on ollut tosiasioiden tunnustamista ja kansallisen liikkumatilan turvaamista kaikissa olosuhteissa. Nyt olemme tilanteessa, jossa Venäjään ei voi luottaa ja kumppaneita tarvitsemme välttämättä myös sotilaalliseen puolustukseen lännestä. Ratkaisujen pitää palvella kansan etua ja turvaa.

Malttia on tarvittu jokaisessa ratkaisussa, koska ne eivät ole koskaan olleet helppoja. Suomi on kyennyt valitsemaan kuhunkin aikakauteen sopivat ratkaisut, jotka ovat vahvistaneet maamme turvallisuutta ja hyvinvointia. Paasikivi-Kekkosen linja oli välttämätön ja tarpeellinen kylmän sodan aikana, mutta nyt maailma on perustuvanlaatuisesti muuttunut. Kuten presidentti Paasikivikin totesi: ”Kaiken viisauden alku on tosiasian tunnustaminen”.

Suomi on maailman myrskyissä onnistunut löytymään parhaat ratkaisut vaikeissakin tilanteissa. Suomea on johdettu viime sotien jälkeen viisaasti silloisten valtiomiesten johtamana. Tämä viisaus saa varmasti jatkoa.

Venäjän toimet siviilejä – naisia ja lapsia kohtaan ovat äärimmäisen julmia, joita ei pitäisi nykypäivänä tapahtua missään olosuhteissa. En halua tällaisia hirmutekoja tapahtuvan ja olen punninnut tarkasti omaa lopputulemaani kuluneen sodan aikana Naton suhteen.

Jos Suomen valtiojohto tulee esittämään Nato-jäsenyyttä, tulen äänestämään sen puolesta.

Tuomas Kettunen

kansanedustaja (kesk.)

Kolumnikirjoitus on julkaistu Kainuun Sanomissa 15.4.2022

Ensin koronapandemia ja sitten Venäjän tuomittava hyökkäys Ukrainaa, Eurooppaa ja koko vapaata demokraattista maailmaa vastaan herättävät huolta ja pelkoa. Venäjän toimet on laajasti tuomittu ja niihin on yhteisesti pakotteilla vastattu.

Monien mieliin on noussut kaksi tärkeää asiaa näiden maailmaa ravisuttavien hetkien aikana. Ensimmäisenä Suomen huoltovarmuus ja toisena Suomen omavaraisuus, moni varmasti pohtii ovatko ne kunnossa pahan päivän varalta. Meillä Kainuussa on aina varauduttu pahimman varalta, historia on sen opettanut.

Sota Euroopassa on pandemian jälkeen toinen herätys huoltovarmuuden ja omavaraisuuden varmistamiseksi. Samalla, kun Suomi ja muu maailma auttavat parhaansa mukaan Ukrainaa, on meidän huolehdittava omasta varautumisestamme asianmukaisella tavalla.

Meillä on kohtuulliset energiavarmuusvarastot, mutta ruoan suhteen tilanne on kriittisempi. On herännyt aiheellista huolta siitä, miten suomalainen ruoantuotanto jatkuu maassamme? Onko sillä tulevaisuutta?

Suomen omavaraisuutta pitääkin kasvattaa sekä ruoan- että energiatuotannon osalta. ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa joudumme todennäköisesti ottamaan muutaman taka-askeleen varmistaaksemme Suomen ja kansalaisten turvallisuuden. Venäjältä tuleva energiahake tarvitsee korvaajan, joten huoltovarmuuden takaamiseksi turve on nopeasti saatava vaihtoehto kotimaisen metsähakkeen lisäksi.

Energiantuotannossa on tavoiteltava täyttä omavaraisuutta. On selvää, ettemme voi olla esimerkiksi venäläisen tai muun ulkomaisen tuontienergian varassa. Uusiutuvat energialähteet, kuten biokaasu, ja muut kotimaiset potentiaaliset vaihtoehdot vaativat aikaa, että saamme oman energiantuotantomme kattamaan kulutuksemme. Ne vaativat kuitenkin välittömiä ja merkittäviä toimia.

Vuosia jatkunut maatalouden heikko kannattavuuskehitys, heikot satokaudet, tuotantopanosten raju kustannusnousu ja tähän reagoimattomat tuottajahinnat ovat vaarallinen yhdistelmä suomalaiselle ruokaturvalle. Maatalouden heikkoon tilanteeseen on puututtava, sillä omaa ruoantuotantoa ei ole varaa menettää.

Polttoaineiden, sähkön, lannoitteiden ja rehujen kohonneet kustannukset ovat ajaneet tuhannet tilat vaikeuksiin. Kauppa sen sijaan ei ole nostanut tuottajille maksettavia hintoja, vaikka kustannukset ovat moninkertaistuneet.

On löydettävä tapoja helpottaa maatalouden äkillistä kustannustaakkaa ja lisätä tuloja. Päättäjien tehtävä on löytää ratkaisuja akuuttiin kustannuskriisiin ja luoda toimintaedellytykset kannattavalle ruoantuotannolle.

Tähän tarvitaan kustannusten nousua kompensoivia verohuojennuksia, pitkäjänteinen ja ennustettava tukipolitiikka sekä välineitä markkinoiden laajentamiseen. Pankeilta tarvitaan joustavuutta lainojen maksuaikatauluihin.

Tuottajahintoihin on saatava reilu korotus. Sopimuskäytäntöjä on parannettava viljelijöiden hyväksi. Vahvimmalla osapuolella, eli kaupalla on nyt näytön paikka. Aikana, jolloin kauppa tahkoaa ennätystuloksia ja ruoantuottajat ovat ahdingossa, kauppa ei voi väistää vastuutaan. Vastuullisuus ei saa jäädä pelkäksi puheeksi, sen on näyttävä myös teoissa.

Ennakoiminen ja varautuminen on Suomen vakuutus ja ennen kaikkea isänmaan etu.

Tuomas Kettunen

kansanedustaja (kesk.)

Kolumnikirjoitus on julkaistu Kainuun Sanomissa 11.3.2022