Suomessa asiat ovat jo pitkään olleet pääsääntöisesti hyvin. Ei kuitenkaan ole syytä olla liian luottavainen, sillä globaalit ongelmat näkyvät myös meillä. Esimerkiksi luonnonmullistukset, sodat, kansainvälisen talouden ongelmat tai epidemiat voivat nopeastikin vaikuttaa myös meihin. Koronaviruksen takia monet matkasuunnitelmat ovat jo menneet uusiksi myös meillä.
Huoltovarmuudesta puhutaan usein, mutta pääsääntöisesti vain sivulauseissa. Huoltovarmuus mainitaan, kun halutaan kertoa vielä yksi peruste jonkin asian puolesta.
Yhtenä selityksenä tälle voi olla se, että Suomessa asiat ovat huoltovarmuuden näkökulmasta hoidettu hyvin. Ei siitä puhuta, mikä toimii vaan siitä, mikä menee rikki.
HUOLTOVARMUUS kannattaisi välillä nostaa myös keskiöön. Huoltovarmuuskeskus toteaa seuraava: Suomella on runsaasti vahvuuksia, jotka auttavat ylläpitämään kansallista huoltovarmuuttamme. Tällaisia ovat esimerkiksi runsaat luonnonvarat, hyvä elintarviketuotantokyky, kehittynyt hyvinvointi- ja koulutusjärjestelmä sekä hyvin toimiva fyysinen ja sähköinen infrastruktuuri.
Asiat ovat siis kunnossa ja sellaisena ne myös tulee pitää.
Otetaan esimerkkinä maatalous. Kotimainen ruoka nauttii arvostusta. Se on puhdasta, terveellistä, alkuperä tunnetaan ja se maistuu hyvältä. Aika-ajoin saamme kuitenkin lukea uutisista, kuinka ulkomainen ruoka on vienyt hintakilpailussa voiton. Kaikkea ei täällä tietysti kannata kasvattaa, mutta kyllä Suomen tulee olla ruoantuotannossa omavarainen jo huoltovarmuudenkin takia.
Huoltovarmuuden näkökulmasta ei riitä, että pellot on raivattu ja koneet ovat kunnossa. Peltojen pitää myös olla aktiivisesti viljelyksessä ja koko elintarvikeketjun toiminnassa. Tähän kaikkeen tarvitaan osaavia tekijöitä, jotka ylläpitävät ja kehittävät osaamistaan. Tällaisia tekijöitä ei synny itsestään, ellei kotimainen maatalous ole houkutteleva elinkeino, joka tarjoaa myös mahdollisuuden menestyä.
Sama pätee myös metsiin ja muihin luonnonvaroihin. Ei riitä, että metsät ja kaivokset ovat olemassa, vaan niiden tulee olla myös aktiivisessa käytössä. Metsä- ja luonnonvarapolitiikkamme on oltava pitkäjänteistä ja kansallisen etumme mukaista.
SUOMI ON JO PITKÄÄN ostanut osan sähköstään ulkomailta. Erityisesti kovilla pakkasilla, huippukulutuksen aikaan, ovat rajat ylittävät siirtolinjat tulleet tarpeeseen. Suurta huolta ei energia-alallakaan ole. Energiatuotantomme on hajautunut noin 25 erilaiseen energialähteeseen, mikä tukee huoltovarmuutta.
Huoltovarmuuttamme ei kannata laittaa yhden tai kahden kortin varaan. Meidän on huolehdittava, että Suomessa on riittävän monipuolista toimintaa ja osaamista. Valtion on mahdollistettava laaja-alainen yritystoiminta sekä tarjottava toiminnalle menestymisen mahdollisuudet.
Ei siitä puhuta, mikä toimii vaan siitä, mikä menee rikki.
Kirjoitus on julkaistu Kainuun sanomissa 21.2.2020
