Hallituksen budjettiriihi on käyty.  Yhtenä väännön aiheena oli turve. Puolueista varsinkin Vihreät sekä tehdyt selvitykset ovat vaatineet turpeelle jopa kymmenkertaista veronkorotusta, jolloin sen asema suhteessa ulkomailta tuotuun öljyyn ja kivihiileen muuttuisi epäedullisemmaksi. 

Turpeen kohdalla liian monella tuntuu unohtuneen myös tosiasiat. Turpeen osuus kaikesta energiapolttoaineiden käytöstä on vain 3-4 prosenttia. Sen merkitys kuitenkin vaihtelee paljon alueittain. Kaukolämmön tuotannossa turpeen osuus on noin 10-15 prosenttia ja muutamissa maakunnissa lähes neljänneksen. Määrä vastaa lähes kahta miljoonaa tonnia ulkomailta tuotua öljyä. Tämä tuntuu unohtuneen pahimmilta vouhkaajilta.

Politiikka on kuitenkin kompromissien taidetta, ja varsinkin hallituspolitiikka. Mikään puolue ei voi sanella, ei edes Vihreät. 

Keskustalle oli tässä poliittisessa todellisuudessa tärkeintä pitää kiinni siitä, että ulkomailta tuotavan kivihiilen suhteellinen asema turpeeseen nähden ei parane. Siinä onnistuimme. Hallitusohjelmaan Keskusta ajoi myös tärkeän reunaehdon, että veronkorotukset eivät saa ohjata ainespuuta polttoon. Siksi julkisuudessa olleet vaatimukset turpeen useamman euron veronkorotuksesta tai verotuksen moninkertaistamisesta eivät meille käyneet. 

Lopulta budjettiriihessä syntyi poliittinen kompromissi, jossa kaikkien lämmityspolttoaineiden verotusta korotettiin noin 2,7 eurolla. Tehty ratkaisu ei siten heikennä tai paranna turpeen suhteellista asemaa esimerkiksi öljyyn tai kivihiileen nähden.

En kiistä sitä, etteikö tehty kompromissi aiheuttaisi harmaita hiuksia meillä Kainuussa. Vaikuttaisihan turpeen käytön vähentäminen kaukolämmön tuotantoon ja turveyrittäjiin. Lähtökohtiin nähden pidän lopputulosta siedettävänä.

Samassa yhteydessä hallitus linjasi, että osa EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta käytetään turvetta korvaavien investointien tukemiseen. Lisäksi samasta rahastosta aletaan tukea turveyrittäjien ja työntekijöiden sopeutumista ja kohdealueiden elinkeinotoiminnan monipuolistamista. Olennaista on keskityttyä myös siihen, aivan kuten hallitusohjelmassa on sovittu, että turvetta ei aleta korvaamaan kotimaisella ainespuulla tai esimerkiksi ulkolaisella tuontihakkeella. 

Vaikka maailma muuttuu, niin kotimaisuus olkoon jatkossakin punaisena lankana energiatuotannossa, myös huolto- ja toimitusvarmuuden näkökulmasta.

Nyt pitää rauhoittaa tämä energiapoliittinen keskustelu, muuten talvella tulee todella kylmä. 

Kolumni on julkaistu Kainuun Sanomissa 18.9.2020