Sähkönsiirron hintoja koskeva hallituksen esitys tulee loppuvuodesta eduskuntaan. Aihe nostattaa keskustelua ja ärtymystä.  Siitä on vireillä myös kansalaisaloite. Varsinkin meillä Kainuussa suuret siirtohinnat aiheuttavat vilkasta sananvaihtoa – ennen kaikkea maan korkeimpien perusmaksujen vuoksi 

Sähkömarkkinat ovat riskitöntä bisnestä, koska kaikki tarvitsevat sähköä. On kohtuutonta, että monikansalliset suuryhtiöt keräävät vuosittain yhteensä noin 850 miljoonaa euroa puhdasta voittoa ihmisten pakollisilla perustarpeilla. Näistäkin voitoista on jo otettu investoinnit pois. Osa voitoista jää toki kunnille ja kaupungeille, mutta se on kuluttajalle laiha lohtu.  Sähkönsiirtohinnoista maksettavat laskut voidaan rinnastaa veroluontoisiksi, koska niiltä ei voi välttyä. 

Sähköverkkoja on paranneltu: niistä on tehty turvallisempia ja luotettavampia. Se on kuitenkin näkynyt kuluttajan kukkarossa kohtuuttomasti. Sähköyhtiöt ovat selittäneet ylisuuria siirtohintojen korotuksia muun muassa myrskytuhoilla. Myrskytuhojen korjaukseen on tarvittu kuitenkin vain murto-osa hinnankorotuksilla saaduista tuloista. 

En tarkoita, etteikö voittoa saisi tehdä, mutta tällaisen luonnollisen monopolin tilanteessa tämä on jo hävytöntä. Luonnollisia monopoleja ei saa syntyä tämäntyyppisten perushyödykkeiden ympärille, ilman että kuluttajansuoja turvataan. Minulle tässä on kyse oikeudenmukaisuudesta, eikä se toteudu tällä mallilla. Nykyinen laki mahdollistaa hintojen nostamisen joka vuosi ja vuotuinen hinnankorotuskatto on tällä hetkellä peräti 15%.  

Maan poliittisen johdon tulee huolehtia kansalaisten elämisen perustarpeiden riittävästä tasosta kohtuullisin kustannuksin. Perustarpeita ovat ravinto, asuminen, koulutus sekä terveyden- ja sairaanhoidon lähipalvelut. Myös sähkö kuuluu tähän listaan. 

Sähkön voisi rinnastaa veden kanssa. Molempia tarvitaan, ja nykyään ilman sähköä ei kylmässä Pohjolassa pitkään pärjää. Vesivaroja ei ole lähdetty yksityistämään, eikä lähdetä. Veden kanssa ei tehdä samoja virheitä. 

Virheistä pitää oppia, ja niitä pitää korjata. Olisiko aika hankkia sähköverkot takaisin kansalliseen omistukseen ja valtiolle. Sähköverkot voitaisiin lunastaa takaisin ja perustaa tätä tehtävää varten valtion omistama yhtiö. 850 miljoonaa euroa vuodessa on paljon rahaa ja jokainen voi pohtia mitä se tarkoittaisi, jos nämä rahat olisivat virranneet vuosien aikana Suomen valtion kassaan.

Tuomas Kettunen

kansanedustaja (Kesk.) 

Kolumni on julkaistu Kainuun Sanomissa 23.10.2020