Nyt on varmistettava viljelijöiden toimeentulo. Kaksi vaikeaa vuotta yhdistettynä kaupan ankaraan hintakilpailuun on saattanut monet tilat kriisin partaalle. Vaarana on, että yhä useampi viljelijäperhe laittaa ”pillit pussiin” tulevaisuuden alkaessa näyttää liian synkältä. Riskit ovat suuret niin henkilötasolla kuin kansallisestikin.

On surullista lukea, miten esimerkiksi kokoomuksen vaikutusvaltainen Juhana Vartiainen moittii ruoan tukemista, tai vihreät vaativat työkoneiden polttoaineen sekä dieselin verotuksen kiristämistä. Mahtavatkohan hyväkkäät syödä samalla suulla millä uhkauksiaan latelevat?

Demareiden Timo Harakan mukaan maatilojen uudistamisen entistä voimakkaampi tukeminen Maatilatalouden Kehittämisrahaston (MAKERA) kautta on ”navettanäpertelyä”. Ei ole. Monen viljelijän edessä on vain kaksi vaihtoehtoa: Investoi tai lopeta tila. Investointien tukeminen tarkoittaa tuottavampaa, ympäristöystävällisempää ja eläinten hyvinvoinnille parempaa ruoan tuotantoa. Tähän on valtiovallan satsattava myös tulevaisuudessa.

Olisi hulluutta ajaa oma ruoantuotanto alas. Emme voi laskea sen varaan, että muut maat pitävät kaikissa tilanteissa ruokaturvastamme huolta. Kun ruoantuotanto on kerran ajettu alas, on sen palauttaminen uskomattoman hankalaa.

Suomalainen ruoka on laadukasta, turvallista ja vastuullista, siitä ei pidä tehdä vain harvojen herkkua. Köyhinkin suomalainen ansaitsee lämpimän kodin ja laadukasta lähiruokaa vatsan täydeltä. Viljelijöiden tulevaisuuden uskoa pitää vahvistaa teoin ja sanoin. Kaupassa on syytä valita kotimainen vaihtoehto. Ravintoloiden ja esimerkiksi koulujen keittiöiden pitää suosia kotimaista. Keinot kyllä löytyvät, kun tahtoa on.

Päättäjien on purettava viljelijöiden byrokratiaa, hillittävä viljelijöiden veroja ja kustannuksia, puolustettava viljelijöiden tukia ja edistettävä suomalaisen ruoan kysyntää meillä ja maailmalla. Kaupan on vihdoin ymmärrettävä vastuunsa, jatkuva halpuuttaminen ei saa olla ainoa arvo.

Päättäjien on korkea aika puuttua peliin, jossa kauppa kilpailuttaa viljelijät näännyksiin. Kun kauppa ei suostu maksamaan ruoasta kunnon hintaa, eivät lehtimainosten kauniit sanat mieltä lämmitä. Myydystä leivästä pitää jäädä viljelijän käteen muutakin kuin reikä.

Poliisia, pappia ja lääkäriä tarvitsee jokainen silloin tällöin. Viljelijää jokainen tarvitsee kolme kertaa päivässä. Pidetään suomalaisen viljelijän puolta.

Tuomas Kettunen
kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (Kuhmo)
puoluevaltuuston jäsen (Kesk.)