Ensin koronapandemia ja sitten Venäjän tuomittava hyökkäys Ukrainaa, Eurooppaa ja koko vapaata demokraattista maailmaa vastaan herättävät huolta ja pelkoa. Venäjän toimet on laajasti tuomittu ja niihin on yhteisesti pakotteilla vastattu.

Monien mieliin on noussut kaksi tärkeää asiaa näiden maailmaa ravisuttavien hetkien aikana. Ensimmäisenä Suomen huoltovarmuus ja toisena Suomen omavaraisuus, moni varmasti pohtii ovatko ne kunnossa pahan päivän varalta. Meillä Kainuussa on aina varauduttu pahimman varalta, historia on sen opettanut.

Sota Euroopassa on pandemian jälkeen toinen herätys huoltovarmuuden ja omavaraisuuden varmistamiseksi. Samalla, kun Suomi ja muu maailma auttavat parhaansa mukaan Ukrainaa, on meidän huolehdittava omasta varautumisestamme asianmukaisella tavalla.

Meillä on kohtuulliset energiavarmuusvarastot, mutta ruoan suhteen tilanne on kriittisempi. On herännyt aiheellista huolta siitä, miten suomalainen ruoantuotanto jatkuu maassamme? Onko sillä tulevaisuutta?

Suomen omavaraisuutta pitääkin kasvattaa sekä ruoan- että energiatuotannon osalta. ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa joudumme todennäköisesti ottamaan muutaman taka-askeleen varmistaaksemme Suomen ja kansalaisten turvallisuuden. Venäjältä tuleva energiahake tarvitsee korvaajan, joten huoltovarmuuden takaamiseksi turve on nopeasti saatava vaihtoehto kotimaisen metsähakkeen lisäksi.

Energiantuotannossa on tavoiteltava täyttä omavaraisuutta. On selvää, ettemme voi olla esimerkiksi venäläisen tai muun ulkomaisen tuontienergian varassa. Uusiutuvat energialähteet, kuten biokaasu, ja muut kotimaiset potentiaaliset vaihtoehdot vaativat aikaa, että saamme oman energiantuotantomme kattamaan kulutuksemme. Ne vaativat kuitenkin välittömiä ja merkittäviä toimia.

Vuosia jatkunut maatalouden heikko kannattavuuskehitys, heikot satokaudet, tuotantopanosten raju kustannusnousu ja tähän reagoimattomat tuottajahinnat ovat vaarallinen yhdistelmä suomalaiselle ruokaturvalle. Maatalouden heikkoon tilanteeseen on puututtava, sillä omaa ruoantuotantoa ei ole varaa menettää.

Polttoaineiden, sähkön, lannoitteiden ja rehujen kohonneet kustannukset ovat ajaneet tuhannet tilat vaikeuksiin. Kauppa sen sijaan ei ole nostanut tuottajille maksettavia hintoja, vaikka kustannukset ovat moninkertaistuneet.

On löydettävä tapoja helpottaa maatalouden äkillistä kustannustaakkaa ja lisätä tuloja. Päättäjien tehtävä on löytää ratkaisuja akuuttiin kustannuskriisiin ja luoda toimintaedellytykset kannattavalle ruoantuotannolle.

Tähän tarvitaan kustannusten nousua kompensoivia verohuojennuksia, pitkäjänteinen ja ennustettava tukipolitiikka sekä välineitä markkinoiden laajentamiseen. Pankeilta tarvitaan joustavuutta lainojen maksuaikatauluihin.

Tuottajahintoihin on saatava reilu korotus. Sopimuskäytäntöjä on parannettava viljelijöiden hyväksi. Vahvimmalla osapuolella, eli kaupalla on nyt näytön paikka. Aikana, jolloin kauppa tahkoaa ennätystuloksia ja ruoantuottajat ovat ahdingossa, kauppa ei voi väistää vastuutaan. Vastuullisuus ei saa jäädä pelkäksi puheeksi, sen on näyttävä myös teoissa.

Ennakoiminen ja varautuminen on Suomen vakuutus ja ennen kaikkea isänmaan etu.

Tuomas Kettunen

kansanedustaja (kesk.)

Kolumnikirjoitus on julkaistu Kainuun Sanomissa 11.3.2022